Kun maa polttaa alla

Kari Eloranta

Maapallolla arvioidaan olevan liki biljoonan tonnin hyödynnettävissä olevat hiilivarat. öljyyn ja maakaasuun verrattuna sen reservit ovat ylivertaiset. Nykytuotannolla hiiltä riittäsi yli sadaksi vuodeksi. Maailman maista Intialla on hiiltä viidenneksi eniten. Onko sillä siis maaperässään verraton varallisuus vai jotain vallan muuta?

Intian hiilivarantojen mittava hyödyntäminen alkoi vasta 1900-luvun alussa, kun Intian teollisuuden kantaisä Jamsetji Tata perusti ensimmäiset terästehtaat. Tuotannon avainmateriaalit, rautamalmi ja hiili löydettiin tarpeeksi läheltä toisiaan. Biharin osavaltion hiili oli riittävän laadukasta koksiksi ja rautamalmin rikkaus suorastaan hämmästyttävä. Tästä luonnonoikusta versoi vuosikymmenien kuluessa valtava teollisuusalue, Intian Ruhr.

Hiilen läsnäoloa Koillis-Intian osavaltioissa ei paljon tarvitse arvailla. Aiemmin kaivettiin tunneleita syvyyteen, mutta nykyään kenttiä esimerkiksi Jhariassa täplittävät suunnattomat avolouhosmontut. Tehokkuus ratkaisee: avokaivuussa voidaan käyttää isoimpia koneita ja kerätä eniten rikkauksia talteen. Tiet ovat usein pikimustia, kuin vasta-asfaltoituja, mutta itse asiassa ne ovat rekkojen kuormista varissutta, kiiltäväksi jyräytynyttä hiiltä. Hiilipöly ja -savu leijuu kaikkialla. Täällä pyykki on syytä kuivata sisällä, mutta harvalla ihmisellä on mahdollisuutta säästellä keuhkojaan samaan tapaan. Kaivokset ja asuminen niiden läheisyydessä ovat elinehto.

Intian sähköstä 70% tuotetaan hiilivoimaloissa. Kaivuu on hurjassa nousussa; nykyisestä kaksinkertaiseksi 2020 mennessä, miljardiin tonniin vuodessa. Intian hallituksen hiilisihteeri Anil Swarup loistaa tyytyväisyyttä kysyttäessä näistä laajennussuunnitelmista. Kotimaisen hiilentuotannon edistäminen on hänelle keino tuonnin vähentamiseen. Tämä lobbaus on tavallaan ymmärrettävää, sillä esimerkiksi Indonesia vie juuri kaikkein huonolaatuisinta ja saastuttavinta hiiltään Intiaan poltettavaksi. Kerrannaisvaikutukset, kuten ympäristön tila, ovat hiilisihteerin mandaatin periferiaa. Julkisuudessa hän tapaa pukeutua puhtoisen valkeaan kurta-tunikaan vaikkapa esitellessään avolouhoksien scifi-maiseman muokkausta turistikohteeksi.

Pohjois-Intian tasankovyöhykkellä Pakistanin rajalta Kalkuttaan on jo vuosia leijunut suunnaton savukaasupilvi. Hiilenpolton ohella sen muodostumista ovat edesauttaneet kaskeaminen, miljoonat puuhellat ja diesel-autot. Alueen keskellä sijaitsee New Delhi, ilmaltaan maailman saastunein kaupunki. Kuin symbolisesti sen kaupunginjohtaja Arwind Kejriwal joutui vuonna 2015 lääkärin määräyksestä evakkoon muualle Intiaan, ylänköjen raikkaaseen ilmaan parantelemaan keuhkojaan. Vuosi sitten alettiin paniikin edessä myös rajoittaa auton käyttöä vuoropäiviin. Savuongelmat vaivaavat laajemminkin - esimerkiksi etelän Bangaloressa arvioidaan jo joka toisen lapsen kärsivän astmasta.

Intian dynaamisen nuoren polven keskuudessa on vahvasti henki, jonka mukaan nyt on "Intian hetki". On sen aika astua nykyajan teollisuusmahtien eturiviin, ottaa se paikka, joka miljardin asukkaan demokratialle näytäisi kuuluvan. Intiassa elää 18% maailman väestöstä, mutta historiallisesti he ovat aiheuttaneet 2.5% ja nykytasollakin vain noin 7% globaaleista kasvihuonepäästöistä. Neuvottelut ilmastokokousten pöydissä eivät siis oikeastaan koske heitä. Muiden on syytä tehdä myönnytykset, supistettava päästöjään ja kehitettävä puhtaat teknologiat. Kyse on ensimmäisen maailman velasta Intialle ja ylipäätään G77-maille. Kehittelyn alla on menetelmiä hiilen polttamiseksi puhtaasti, sellaisia kuten poltto suoraan suonessa ja polttokaasujen sitominen syviin maakerroksiin. Tämä hidas ja kallis kehitystyö tapahtuu muualla. Pääministeri Narendra Modin suunnitelmissa Intian tulee sen sijaan yhä kiivaammin rakentaa infraansa, hyödyntää luonnonvarojaan ja teollistua koko maailman edestä: "Make in India".

Jharian kentillä Jharkandissa voi vierailija myös kohdata spektaakkelin, jonka Wall Street Journal 2010 nimesi "Raamatulliseksi näkymäksi helvetistä maan päällä". Viittaus on alueella vuosikymmenien kuluessa kyteneisiin noin 70:een hiilikenttäpaloon ja aivan erityisesti Bokapaharin kenttään. Maanalainen tuli havaittiin siellä 1916 ja se raivoaa esiintymässä edelleen, sata vuotta myöhemmin.

Palavan hiilikentän sammuttaminen on äärimmäisen vaikeaa. Erään australialaisen kentän tiedetään palaneen ainakin 6000 vuotta. Todennäköisintä onkin, että esiintymä palaa hiljalleen kokonaisuudessaan, jolloin lopuksi vain katemaa päältä romahtaa syvyyksiin.

Kuumalla, palavalla kentällä kulkeminen muistuttaa oudolla tavalla keväisistä jäistä; on arvailtava syviä virtauksia, täällä palon kulkusuuntaa, syvyyttä ja intensiteettiä. Epäonnisia toisinaan humahtaa maan sisään, turma, josta ei juuri pelastuta. Alueilla leijuu rikin katku - itse asiassa tervetullut varoitusmerkki hiilimonoksidista, jota epätäydellinen palaminen tuottaa. Hiiliyhtiöiden väitetään sytyttäneen eräitä esiintymiä tahallaan, mutta pitävää näyttöa ei ole. Siinä on kuitenkin inha logiikkansa: asukkaat häipyvät tienoilta ja maa saadaan helpommin haltuun. Tällöin alkaa täysimittainen avolouhinta - teholouhinnalla ehditään vielä "palon edelle" hyödyntämään esiintymä.

Maapallon hiilikenttäpalojen arvioidaan aiheuttavan noin 3% hiilidioksidipäästöistä. Jhariassa palot merkitsevät 37 miljoonan hiilitonnin menetystä vuosittain. Oudolla tavalla palot puoltavat pääministeri Modin politiikkaa; eikö olekin parempi kaivaa ja hyödyntää hiili sähköksi, kuin vain passiivisesti odottaa, että Luonto hävittää sen ilman mitään hyötyä? Pelkkä palojen sammuttaminen kiinnostaa tuskin ketään, sillä taloudellisia voittoja siitä ei ole odotettavissa. Modi tuli kylläkin julistaneeksi, että satavuotisvuonnaan 2016 Bokapaharin palo on saatava sammumaan. Mutta tavoite oli kallis, perin haastava ja nyt jo menetetty. Ylevä puhe lienikin poliittista retoriikkaa.

Näillä savuisilla lakeuksilla tarpoessa alkaa vähitellen hahmottaa Intian tien ilmastovastuuseen. Se ei tule syntymään ulkomaiden painostuksen seurauksena. Intia on siihen liian iso ja ylpeä kansakunta. Yhdenkin ison saastuttajan lipeäminen sopimuksista vaikkapa sisäpoliittista syistä olisi oiva tekosyy olla muuttamatta nykymenoa. Puhdistuminen ei myöskään ala markkinavaikutuksesta. Intia ei vie hiiltä, sillä se on halpaa ja enimmäkseen huonolaatuista sisältäen paljon tuhkaa ja muita epäpuhtauksia. Antrasiitinkin kaltaisen laatuhiilen maailmanmarkkinahinta on pudonnut vuodesta 2011 noin kolmanekseen. Intian hiili louhitaan maailman halvimmalla työvoimalla, kotimaiseen kulutukseen ja tuontihiilen korvaamiseksi.

Ilmastosimulointien perusteella tiedetään, että jos kaikki maailman hiili poltettaisiin nykytahdilla, planeettamme tuhoutuisi päätyen kenties Venuksen kaltaiseksi pätsiksi. Jos Intia polttaa hiilensä nykyvauhdilla, koko ilmakehä ei kenties tuhoudu, mutta Intia ja lähialueensa muuttuvat Bokapaharin kaltaiseksi hornaksi. Ei ole ollenkaan selvää, onko rajoittunut katastrofi edes mahdollinen, niin tiiviisti kytkeytyneet ovat maapallon ilma- ja merivirtaukset. Merkityksellistä on kuitenkin se, että Intian tilastotieteilijät näkevät datastaan ympäristön rapautumisen vääjäämättömän vaikutuksen kansanterveyteen. Astman, allergioiden, arseeni- ja elohopeamyrkytysten lisääntyminen johtaa Intiassa ainakin kahteen miljoonaan ennenaikaiseen kuolemaan vuosittain. Kysymys lieneekin siitä, kuinka kauan teknokraattien ja hiilimonopolin valta riitää pitämään kaivostoiminnan Intian energiantuotannon keskiössä. Vaihtoehtoja, esimerkiksi aurinkovoimaa, Intiassa olisi tarjolla. Myös sen vuotuinen monsuuniriippuva tuotantorytmi täsmäisi luonnolliseen kulutuskysyntään.

Ilmastonmuutos tuo uusjaon, jota ihmiskunta ei voi väistää. Siihen valmistautuminen on myös pokeria, jota poliitikot pelaavat korkein inhimillisin ja taloudellisin panoksin kotimaidensa kabineteissa ja kansallisten etujen nimessä ilmastokonferensseissa. Kenen luonnonvarat ovat jatkossa käytettävissä ja millä hinnalla? öljyntuotajien keskuudessa on jo jonkin aikaa ollut nähtävissä pudotuspeli; kuka onnistuu hyödyntämään varantonsa, vaikka sitten polkuhinnalla, ennenkuin markkinat hiipuvat? Hiili on samaa puuta. Näyttää siltä, että Intia heräsi luonnonrikkauksiinsa sata vuotta liian myöhään ja nyt sillä on käsissään valttikortin sijasta Musta-Pekka.

23/10/2016