Sadhujen seurassa, profeettain pakeilla

Kari Eloranta

Google Maps: Allahabad, Intia -haku antaa alkuun vain siniharmaan satelliittikuvan. Pari hiukan eriväristä jokea näyttää yhtyvän kaupungin kupeessa. Voi erottaa rautatietä, pääteiden lonkerot ja asutuksen levittäytymisen niiden varsille. Linkistä näkee myös kesäkuvan, jokien levenevät uomat ja reunojen vehreyden, eron monsuunin ja kuivan kauden välillä. Jos kaivelee bittejä vielä hiukan lisää, voi törmätä ällistyttävään muodonmuutokseen: ajoittain koko maa-alue peittyy uuden kaupungin alle. Tusina siltaa ilmaantuu tyhjästä, joet täyttyvät aluksista ja jokainen tie ja aukio näyttä olevan kuin umpeen muurattu. Ajoneuvoista, teltoista, ihmisistä. Sellainen hetki on juuri nyt.

Maha Kumbh Mela on ihmiskunnan suurin säännöllinen kohtaaminen. Uskonnollinen juhla, johon arvioidaan saapuvan sen keston, 55 päivän, aikana jopa 100 miljoonaa hindua. Avajaispäivänä tammikuun 14. 2013 kävi pyhien jokien kohtauspisteessä kastautautumassa noin puolitoista miljoonaa pyhiinvaeltajaa. Kylpeminen alkoi jo tunteja ennen auringonnousua.

Ajoitus ratkaisee. Maha eli Suuri Kumbh Mela on kerran 12 vuodessa ja otollisimmat kylpemishetket määritellään Auringon, Jupiterin ja Kuun asemista sekunnilleen. Tärkeitä päiviä on puolisen tusinaa, mutta jokaisena ei toki tarvitse kylpeä. Monet pyhiinvaeltajat saapuvat kaukaa, viipyvät varojensa mukaan ja viettävät välipäivät leväten ja gurujen teltoissa.

Allahabad on Varanasin ja muutaman muun kaupungin ohella hindu-universumin pyhimpiä paikkoja. Kolmen joen, Jumnan, Gangesin ja väitetyn maanalisen Saraswatin yhtymäkohdassa sillä on aivan ainutlaatuinen asema. Juuri näissä vesissä hindu haluaa kylpeä säädettyyn aikaan keventääkseen syntejään ja uudestisyntymisen riskiään.

Pyhiinvaeltajien telttakylät levittäytyvät Sangamin, jokien yhdistymispisteen, ympärillä joka suuntaan noin 20 neliökilometrin alueelle. Armeija organisoi ne parhaansa mukaan jo hyvissä ajoin, rakentaa ponttoonisillat ja kenttäsairaalat, lisäpoliisit ylläpitävät järjestystä jne. Mutta silti osa väestä, köyhimmät ja viimeiseksi saapuneet, nukkuu taivasalla. Koettelemus voi olla kova, sillä esimerkiksi tänä vuonna yölämpötilat putosivat tammikuussa useasti nollan tuntumaan. Se on kuitenkin vain pieni hinta kylpemisen onnesta ja siitä kunniasta, että voi viedä kotiväelle kannullisen Sangamin vettä. Arvokkaampaa tuliaista ei hindu voisi toivoa, kuin muutama tippa tuota sameaa lientä.

Länsimaalaiselle vierailijalle Kumbh Mela on helposti vain kumma pantomiini. Niin myös siirtolaishindulle, kuten V.S. Naipaulille, joka koki esi-isiensä sadan vuoden exoduksen ylitsepääsemättömänä muurina näiden pyhiinvaeltajien ymmärtamiseksi. Ehkä realistisempaa onkin yrittää nähdä, mitä tässä ikiaikaisessa tapahtumassa on muuttunut. Kun on kaivanut esille vanhoja dokumentteja, kirjoja, National Geographicin vuosikertoja jne, joissa tätä on dokumentoitu, voi paikan päällä kenties nähdä jotain selkeämmin nyky-Intiasta.

Osa Kumbh Melasta on nyt selkeästi julkisuustapahtuma. Lehtikuvaajat ja paparazzit väijyvät lahkeet käärittyinä matalassa vedessä ja niin bollywoodin näyttelijöiden, poliitikkojen, kuin gurujenkin edesottamuksia seurataan haukansilmällä. Viimeiksi mainittujen on saavuttava tänne, nimenomaan heille tämä on kuin Oscar-gaala. Siispä guru toisensa jälkeen saapuu varatulle tontilleen hyvissä ajoin, avustajaleegio virittää vanerista ja kankaasta temppelin ja ämyririvistö alkaa pauhata. Askeesi ei ole enää universaalihyve ja lehdissä näkyykin varsin kärjekkäitä kommentteja eräiden gurujen luksusautosaattueista ja muusta turhamaisuudesta.

Paitsi vaurastumisessa, nyky-Intian pulssi tuntuu myös suorana toimintana: kun eräs patavanhoillinen guru kritisoi Delhin joulukuisen raiskaustragedian uhria, poltetaan hänen temppelinsä välittömästi ensimmäisenä yönä sen valmistuttua. Tuholaisia ei löydetä, mutta telttakylien kulmilla ja verkossa he saavat osakseen kosolti sympatiaa. Paitsi tietenkin gurun seuraajilta, joista monet ihme kyllä ovat keski-ikäisiä naisia.

Tämä on kenties ensimmäinen e-Maha Kumbh Mela: paikka telttakylässä on luontevinta varata - ja niin pitää tehdä kuukausia etukäteen - netissä, eikä kukaan edes tarjoa kortteeria, jossa ei voi ladata kännykkää tai läppäriä. Nettiyhteyskin järjestyy monessa telttaleirissä.

Vain Naga-sadhujen teltoissa ja touhissa en ensin havaitse nykyajan merkkejä: nämä tuhkaan pukeutuvat askeetit eivät näytä tekevän kompromiseja. He pitävät itseään pitkän ja kunniakkaan ketjun väkevimpinä lenkkeinä, hindulaisuuden viimeisenä lukkona. Kenties näin onkin, ainakin he harjoittavat leireissään taistelulajeja ja karaisevat itseään monin tavoin. Heille suodaan se mitä he täällä haluavat: he saavat kylpeä ensimmäsinä, täsmälleen oikealla hetkellä.

Myöhemmin kuulen, että heidän joukossaan on myös naispuolinen lahko. Ja mikä vielä mielenkiintoisempa, nämä tavoittelevat saamaa oikeutta kulkea ja kylpeä alasti. Viela aika ei näytä olevan kypsä, ehdotusta pidetään liian arvelluttavana, mutta näyttää, että emansipaatio nostaa päätään sadhujenkin keskuudessa.

Vaikka Allahabadilla on vielä sen moguliaikojen nimi, ovat muslimit tämän hindushowin marginaalissa. Kumbh Mela ei ole ensinkään poliittinen tapahtuma, mutta ei ole vaikea aistia innostusta, jonka Gujaratin kuvernöörinvaalin juuri uudelleen voittanut äärihindu Narenda Modi täällä herättää. Intialaispolitiikan ja uskonnon väistämättömän kytkennän vuoksi hän on ihmisten huulilla ja saattaa pragmaattisen pätevyytensä ja näiden pyhiinvaeltajien tuella vielä päätyä Intian johtajaksi. Intia on voimansa tunnossa ja tälläisessä historian merkitsemässä paikassa sen huomaa. Niin laajakaistariippuvaisista nuorista, jotka yötämyöten värkkäävät koodia teltoissaan, kuin kylpyjen välillä citymaastureilla sukkuloivista liikemiehistä tai risupartaisista, palavasilmaisistä moskeijanpurkaja-aktivisteista.

Olen itse asiassa vierailijana läheisessä maaimankuulun intialaisen matemaatikon Harish-Chandran mukaan nimetyssä instituutissa. Jotkut kollegani ihmettelevät kiinnostustani tähän astrologiseen huuhaahan, mutta useimmat ymmärtävät: ollessaan näin lähellä olisi outoa, jos kieltäytyisi katsomasta tätä spektaakkelia silmästä silmään. Kulkiessani Gangesin rantaa, pätkä Harish-Chandran muistokirjoituksesta nousee mieleen. Hänen luonteensa muotoilu, ylväs, intensiivinen ja vailla kompromissia. Ei niinkään kaukana tästä todellisuudesta, ei vaikka juhlat eivat ole vielä edes huipussaan.

4/2/2013